24. - 26.8.2007  HENRIN GP2-DEBYYTTI PÄÄTTYI KESKEYTYKSEEN

Perjantain puolen tunnin mittaisessa harjoituksessa tutustuin uuteen autoon ja rataan. Ensimmäiset fiilikset Gp2 -autosta olivat mahtavat. Rattivaihteet olivat kuin tietokonepelistä ja auton tehot sekä jarrutusvoima olivat mahtavat. Aluksi piti ymmärtää, että kuinka myöhään 300 km/hvauhdista voikaan hiilikuitujarruilla jarruttaa. Ensimmäisen treenini kierrosaika olisi ollut jo kelvollinen aika-ajoon muihin verrattuna. Otin treenin varman päälle tutustuessa auton käyttäytymiseen ja tavoite oli saada paljon kierroksia alle.

Aika-ajoissa piti saada tarpeeksi hyvä aika, että pääsee osallistumaan kilpailuun. Paransinkin omaa aikaani yli kolmella sekunnilla ensimmäisestä treenistä. Ero kärkeen kaventui selkeästi. Rata alkoi tulla myös tutummaksi, mutta suurimmat erot tulivat vielä jarrutuksissa ja nopeissa kurveissa. Radan hitaalla osuudella olin välillä tallikaveriani nopeampi. Aika-ajotulokseni riitti 25. sijaan, kun tanskalainen Christian Bakkerud oli loukannut selkänsä harjoituksissa eikä pystynyt enää osallistumaan kisaviikonlopulle.

Lauantain kisaan tavoitteeni oli lähteä taas parantamaan kierrosaikaani ja saamaan lisää kokemusta.

Startin otin varmasti, etten kolaroisi lähdössä. Sain väistettyä ekassa mutkassa muiden kolaroinnit ja sain ohitettua yhden auton. Heti toisella kierroksella Safety Car tuli radalle, jolloin varikkokäyntitaktiikkamme muuttui ja menin heti toisella kierroksella varikolle niin kuin kaikki muutkin. Vähäisestä kokemuksesta huolimatta varikkopysähdykseni sujui hyvin ilman ongelmia ja pidin oman paikkani. Safety Carin lähdettyä pois radalta pääsimme ajamaan kilpaa ja ajoin keskijoukon perässä hyvin. Kierrosaikani olivat hyviä siihen mennessä verrattuna keskijoukkoon. Sain haastettua Marco Martinezin ja pääsin rinnalle, mutta Martinez blokkasi hyvin ohitusyritykseni. Viidentoista ajetun kierroksen jälkeen eturenkaani alkoivat huononemaan ja autoni samalla puskea. Yritin kuitenkin kovasti saavuttaa keskijoukkoa, joka oli ollut lähettyvillä. Istanbul Parkin kuuluisassa nopeassa kasimutkassa, jota ajetaan yli 200 km/h, autoni alkoi puskemaan. Luotin, että se pysyy radalla, mutta kurvin loppupuolella meni vähän leveäksi ulkokanttarille ja sen vieressä olevalle liukkaalle tekonurmelle, jolloin menetin auton hallinnan ja pyörähdin. Autoni sammui radan viereen ja kisani loppui siihen. Harmitti paljon kun en päässyt maaliin asti. Yritin puristaa kovia kierrosaikoja ja siksi nyt kävi näin.

Sunnuntain toiseen lähtöön starttasin ruudusta 21. Tulisimme ajamaan kilpailussa tänään 23 kierrosta, kun lauantain kisan pituus oli 34 kierrosta, joka vastaa 180km. Lyhyempi kisa oli ihan ok, kun ilman lämpötila oli mukavat 36 astetta lämmintä. Lauantaina päästiin ajamaan viileämmässä 34 asteen lämpötilassa. Tavoitteenani oli taas päästä maaliin ja saada hyviä kierrosaikoja sekä kokemusta. Nyt ei auttanut enää startissa ottaa varman päälle, kun takana oli neljä autoa valmiina. Starttivalojen vaihtuessa sain hyvän lähdön ohittaen edellä olevan auton. Kiihtyvyys nollasta sataan oli alle 3 sekuntia. Saavuin ensimmäiseen mutkaan hyvissä asemissa, jarrutin myöhään kurviin kunnes takana alkoi kolisemaan ja peräpääni lähti alta. Luca Filippi oli tehnyt syöksyn hänniltä ja tuli renkaat lukossa ja sauhuten suoraan perääni. Takasiipeni vahingoittui kolarissa, enkä kolarin jälkeen päässyt enää jatkamaan kisaa.

Harmittaa tuo toinen lähtö, kun olisin halunnut saada kierroksia alle, tehdä hyviä aikoja ja antaa positiivisia näyttöjä. Aikani paranivat joka sessioon ensiksi yli kolmella sekunnilla, sitten 1,5 sekunnilla ja viimeiseenkin olisin odottanut parannusta, mutta kolarin takia kierrokset jäivät ajamatta. Sain kuitenkin paljon tuntumaa Gp2 autoon ja sen tuomiin uusiin ominaisuuksiin. Tarkoituksenani on testata Gp2:sta myöhemmin tänä vuonna lisää ja mennä myös seuraavaan Monzan kisaan paikan päälle, jos BCN Competition -tallini tarvitsisi minua.

Lisää kuvia kilpailusta